21.1.2017

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Kirjaniilo fanittaa Leena Parkkista! En silti tiennyt uusimmasta, ennen kuin bongasin sen ystävän instagramista. Tähän väliin kiitos ystäville, ystävyydestä ja kirjavinkeistä. :)

Uuden vuoden lupauksieni joukossa on lupaus kokeilla uusia reseptejä. Sen lupauksen uutuudenkarheassa valossa oli hauskaa sukeltaa Säädylliseen ainesosaan. Teoksen toinen johtohenkilö Elisabeth suhtautuu ruokaan intohimoisesti. Kirjan luvut on nimetty ruokalajien mukaan ja yhdessä luvussa löytyy pussillinen pähkinöitä, toisessa tehdään ruusujäätelöä.


No ruusujäätelö jää kyllä tekemättä, koska Elisabethin ystävätär, teoksen toinen päähenkilö Saara, ajautuu seikkailuun. Tai naiset yhdessä. Kirja kertoo kahdesta erilaisesta naisesta ja kahdesta erilaisesta elämästä aikana jolloin naisten välillä ei saanut lain mukaan olla kuin ystävyyttä. Saaran ja Elisabethin kohtalot kietoutuvat toisiinsa ja siinähän voi sitten jäädä ruusujäätelöt tekemättä.

Elisabeth on vakooja ja maailmannainen, Saara on kotiäiti ja maaseudun kasvatti. Molemmilla on salaisuuksia ja näitä tarinoita puretaaan luku luvulta auki. Kokonaisuudessa on paljon ainesosia: naisten tarinat, rakkauskertomus ja maailmanluokan vakoojakertomus. Kirja etenee hienosti ja juonessa pysyy pieni jännitys yllä. Tätä oli ilo lukea. 

Parkkisen Galbystä länteen blogissa.

Leena Parkkinen 2016: Säädyllinen ainesosa.

18.1.2017

Kevätkauden odotetuimmat

Kirjaniilo on päässyt hyvien kirjojen makuun! Viimeisimpänä luin Leena Parkkiselta Säädyllinen ainesosa -teoksen ja siitä lisää ihan hetikohtapian. Mutta kerropa silti jo nyt, että tykkäsin. Tykkään aina Parkkisista, enkä pettynyt nytkään.

Viime vuodelta on vielä uutuuksia lukematta ja niistä ainakin Leena Krohnin lastenkirja Kirje Buddhalle pääsee pian lukulampun alle. Myös suosikiltani Margaret Atwoodilta ilmestyi viime vuonna Hag-Seed. Se on mukaelma Shakespearen Myrskystä. Tarttis varmaan lukea se Shakespeare uudelleen samalla? Toinen viime vuonna julkaissut suosikkini on Zadie Smith.

Kotimaisia talven ja kevättalven odotetuimpia ovat Philip Teirin, Tuomo Jäntin ja Joel Haahtelan uutukaiset. Ulkomaisista odottelen Haruki Murakamin ja Paul Austerin kirjoja. Tulee niin hieno kirjakevät!

Kirjastossa on jo muuten toi Haahtela hyllyssä, Kirjaniilon varauslappu pyllyssä. Sitä kohti. 

Mitäs muuta tänä keväänä luetaan?

Kuvassa on muuten Pietarista joulukuussa löytämäni tunnelmallinen kirjakauppa, jonka yhteydessä oli myös kiva kahvila. Englanninkielisten kirjojen osasto oli suppea, mutta löytyi sieltä yksi Tšehov tuliaisiksi. 

13.1.2017

Risto Isomäki: Haudattu uhka

Risto Isomäen tulevaisuuteen sijoittuvat dekkarit ovat Kirjaniilon mieleen. Tykkään saada sivistyneitä ilmestyskuvia siitä, mitä maailmassa voisi pahimmillaan tapahtua. Tämä lienee kaikkien dystopiakertomusten ydin: osoittaa missä voidaan mennä pieleen ja mitä siitä sitten seuraa.



Haudattu uhka kertoo terroristeista ja ydinvoimasta. Siinäpä yhtälö, huh. Tarina alkaa, kun itsenäisyyspäivän juhlavieraat saavat ruuan mukana suuren määrän ydinjätettä. Huonostihan siinä käy... Ja vielä huonommin käy, jos ydinjäte leviää terroristien suunnitelmien mukaan kaikkialle Eurooppaan. Aihe on karmiva, mutta uhka lienee todellinen.

Kirjan päähenkilö ja terroristien jahtaaja on sankarillinen naispoliisi. Pidin inhimillisestä hahmosta ja hieman ironisesta poliisikuvauksesta muutenkin. Isomäen kirjoissa vahvin rooli on informaatiolla, faktalla ja mahdollisen tulevaisuuden kuvauksella - siis asialla. Mitään kaunokirjallisuuden huippua kirjat eivät edusta, mutta tarina kyllä kulkee.

Blogissa on luettu myös Kurganin varjot.

Risto Isomäki 2016: Haudattu uhka.

8.1.2017

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Finlandia-voittaja ei esittelyjä kaipaa, joten lyhyesti Kirjaniilon vuodenvaihteen lukuelämyksestä. Elämys tämä todella oli, sillä olin heti ensimmäiseltä sivulta lumoutunut. Kieli on kaunista ja hyvällä tavalla hidasta, päiväkirjamuoto on paikallaan ja tarina on kiehtova. Kokonaisuutena hieno ja aistikas kirja, tämä pysyy mukana ajatuksissa vielä pitkään.

En ole aikoihin lukenut sellaista kieltä, mitä pysähtyy pohtimaan ja jonka äärelle jää toviksi maistelemaan. Viikilä on kertonut, että hän kirjoitti tätä pitkään ja kokonaisuus onkin harkittu ja harmoninen.


Tänä vuonna haluan lukea lisää päiväkirjoja ja päiväkirjamuotoista kaunoa. Saa suositella!

Jukka Viikilä 2016: Akvarelleja Engelin kaupungista.

3.1.2017

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

Murakami innostaa aina! Nyt kansien välissä oli 7 novellia otsikolla Miehiä ilman naisia. Ei tarvitse ollenkaan pohdiskella kertomuksia yhdistävää teemaa.

Tämä oli melko tuttua ja turvallista Murakamia. Novelleissa pysyttiin aika tiukasti reaalimaailman asioissa, mikä jäi pikkaisen kaivelemaan. Tämän todellisuuden tarinoista kiehtovin oli avausnovelli Drive My Car. Tarina esittelee jo vanhenevan näyttelijän, joka haluaa ystävystyä edesmenneen vaimonsa entisen rakastajan kanssa. Kiehtovan tarinasta tekee sen kehys, näyttelijä kertoo tarinansa nuorelle naiskuskilleen - omanlaisensa ystävyyssuhde sekin.


Kirjaniilo fanittaa Murakamia erityisesti "toisen maailman tarinoiden" takia ja löytyi näistä novelleista ihan pikkaisen sitäkin puolta. Novellissa Kino kohdataan kissoja, käärmeitä, pajupuita ja mystisiä naisia. Ehkä siinä on pohja jollekin pidemmälle romaanille, olisikohan?

Vähän siis väliteoksen tuntua, seuraavaa Murakamia odotellessa!

Haruki Murakami 2014 (suom. 2016) : Miehiä ilman naisia. 

2.1.2017

J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

Neiti Niilo antoi Rouva Blankalle syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen Harry Potterista kertovan kirjan vuonna 2001. Muistan tuolloin ajatelleeni - tylsä. En ymmärtänyt kirjasaagan ympärillä vellovaa hypetystä. Nyt monta vuotta myöhemmin kuuntelin sivukorvalla sarjan äänikirjat ja ajattelin - luenpa sarjan uudestaan ja annan sille  mahdollisuuden.



Vuosien saatossa jotain on tapahtunut. Viisasten kivi ei ollut ollenkaan hullumpi, eikä todellakaan tylsä. Olin varmaan jossain Robin Hobb-huumassa siihen aikaan, eikä mikään muu tuntunut miltään. Harry Potterin ensimmäinen kirja pitää sisällään monia hyviä hahmoja (esm. Hagrid ja Severus Kalkaros) ja suomennokset ovat kertakaikkisen mahtavia. Yöpöydällä odottelee jo Salaisuuksien kammio..


J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi 1998 (Harry Potter and Philosopher's Stone 1997)