26.10.2016

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan

Kirjaniilo on fanittanut Riku Korhosta aina, no oikeammin Kahden ja yhden yön tarinoista alkaen. Enkä vähiten siksi, että Turulla on Korhosen kirjoissa niin suuri rooli. Kävi muuten niin, että näin Korhosen fillaroimassa Puutarhakatua, vain tuntia ennen kuin aloitin junassa tämän uuden kirjan! Tähdet olivat kohdallaan.

Emme enää usko pahaan sai pauloihinsa heti ensimmäiseltä sivulta. Kirjan todella tiivis tunnelma pitää otteessaan loppuun asti. Tarina kehittyy ja voimistuu alun filosofisistakin pohdinnoista kohti jännityskertomusta. Loppu on jo ihan dekkarikamaa. Ja entäs sitten se Turku? Vahvasti läsnä, erityisesti Ispoinen.



Tarinan aiheita ovat parisuhde, lapsiperhe, nelikymppisyyden kriisi, miehisyys ja tuttuuden tylsyys. Kun keskiluokkaista tavallisuutta lähdetään väkisin murtamaan ja muuttamaan, päästään nopeasti jännän äärelle. Juonesta sen verran, että perheenisä päättää yllättää vaimonsa kidnappaamalla hänet. Arvatenkaan ei mene ihan käsikirjoituksen mukaan.. 

Keskiluokan tylsään ja tavalliseen elämään verrataan alusta asti yhteiskunnan ulkopuolelle lipsahtaneiden elämää. Tästä vastakkainasettelusta kasvaa hyvin merkittävä teema ja juonen taso. Siis hyvin monitasoinen ja ajassa kiinni oleva teos, nautin kovasti.

PS. Lukukokemusta kiusasi vahva tunne siitä, että olen lukenut tämän tarinan ennenkin. Epäilen hieman Matkanovelleja-kirjaa, jossa on Korhoseltakin teksti. Olikohan siinä aihio tästä uusimmasta? En muista ollenkaan, argh! 

Riku Korhonen 2016: Emme enää usko pahaan.

3.10.2016

Paula Havaste: Veden vihat

Kerten tarina muinaisessa 1100-luvun Suomessa jatkuu sarjan kolmanneessa kirjassa ja aina vain paranee. Kerten matka Suomesta Tokholmiin alkoi himosta toiseen mieheen, mutta nyt pelko on ajanut hänet toisen miehen matkaan, kohti Koluvania, joka nykyisin Tallinnana tunnetaan.


Mies on Osmi, rikas kauppias, joka lupaa viedä Kerten takaisin hänen kotiseudulleen Turukylään. Kotiinpaluu kuitenkin viivästyy ja Kertte kotiutuu Osmin ja tämän kumppanin Pärnin talouteen. Arkea värittävät kylän markkinat, mutta Kertellä on paljon pohdittavaa.  Onko metsän Mielikki vielä hänelle suotuisa ja voittaako hän veden vihat päästäkseen kotiin, jossa Larri kenties vielä odottaa.

Kertte hahmona on aika lailla varjo entisestään. Toivoisin Kerten saavan voimansa ja ylpeytensä takaisin, sillä minua kiehtoi tämä itsensä muiden edelle laittava nainen, joka sai mitä tahtoi. Veden vihat jatkaa mielenkiintoisella tavalla Kerten tarinaa ja tässäkin osassa loitsut ja taiat näyttelevät omaa osaansa. Saapa nähdä mitä vihoja Kertte seuraavaksi kokee, sillä tarina ei ole saanut vielä päätöstään.


Paula Havaste: Veden vihat, 2016

1.10.2016

Paula Havaste: Maan vihat



Tuulen vihat -kirjaan Paula Havaste loi mielenkiintoisen maailman, mutta en jaksanut kiinnostua henkilöistä enkä heidän tarinastaan. Maan vihat yltää aloituosaa paremmaksi ja nyt tarina piti otteessaan. Ollaan 1100-luvulla ja Lalli surmaa piispan. Pelastaakseen miehensä Lallin vaimo Kertte tarjoaa itseään piispan miehen Arimon kumppaniksi. Kertte päätyy Tokholmiin, jonne kristinusko on levinnyt jo aivan toisella tavalla kuin syrjäiseen Suomeen.

Kertte, ylpeä emäntä pehmenee matkallaan.  Elämä ei ole enää hänen omissa käsisssään, eivätkä tutut haltijatkaan ole entiseen tapaan läsnä Tokholmin suuressa kaupungissa. Arimokin muuttuu tarinan edetessä toisenlaiseksi ja koinkin tämän melko epäselväksi hahmoksi. Loppuratkaisuun tultiin yllättäen, mikä taas johdattelee seuraavan osan muutosten tuuliin.

Jäin miettimään miten paljon kirjailija on muokannut ja itse keksinyt vanhoja loitsuja. Kirjassa olevat loitsut ovat varsin ymmärrettäviä verrattuna esim. suomalaisista loitsuista kertovaan kirjaan, johon tutustuin jokunen aika sitten. Sanan mahti on kyllä ollut aikamoinen näissä muinaisissa loitsuissa. Tekisi itsekin mieli piirrellä viisisakaraisia katon rajaan. Sarjan kolmannen osan Veden vihat olen jo lukenut, kirjoitan siitä piakkoin. 


Paula Havaste: Maan vihat, 2015