22.8.2016

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

En voinut muuta, kuin hotkaista kerralla toisenkin Lena Anderssonin. Teosten päähenkilön Ester Nilssonin epäonni rakkaudessa on todellinen kaunokirjallinen tapaus!


Omavaltaista menettelyä on seuraajaansa piinallisempi. Ester rakastuu palavasti, jättää miehensä ja omistautuu uudelle rakkaudelle. Harmi vaan, ettei suhde oikein lähde lentoon eikä Ester saa riittävästi haluamaansa vastakaikua. Rakkaussuhteesta muodostuu piinallinen peli, minkä jokainen onnettomasti rakastunut tunnistaa. Jos on joskus huomionosoitusten tai lemmenlupausten kerjuussa kadottanut omanarvontunteensa, niin samaistumisen puistatuksia on luvassa. :)

Teos on alaotsikkonsakin mukaan romaani rakkaudesta. Lisäksi se on viiltävän tarkkanäköinen analyysi onnettomasti rakastuneen mielenliikkeistä ja teoista. Erityisen kiinnostavaa on rakkaussuhteen valta-asetelmien avaaminen. Kummalla on suhteessa enemmän valtaa ja miten valtaa voi käyttää oikein tai väärin? Teos näyttää millaiset seuraukset valtapelillä on. Voi Esteriä!

Luin nämä Anderssonin rakkausanalyyttiset kirjat vähän väärässä järjestyksessä, mutta väliäkös sillä. Teokset toimivat omina kokonaisuuksinaan ja epäilemättä tulen lukemaan ne uudestaan. Anderssonin viiltävä älyllisyys ja ironia ja komiikka kestää kyllä aikaa ja lukukertoja.

Saakohan Esterin tarina muuten vielä jatkoa? Nyt hän saanut kaksi kertaa turpiinsa, toivottavasti se riittää.

Lena Andersson 2014: Omavaltaista menettelyä. Romaani rakkaudesta.

14.8.2016

Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta

Oi mikä riemu! Mikä timanttinen kirja! Heti lisää Lena Anderssonia, kiitos!

Vailla henkilökohtaista vastuuta on roikkunut To Read -listalla ja nyt sain sen mukaani kirjaston uutuushyllystä. Kirja on tosin suomennettu viime vuonna, että liekö tuo nyt mikään uutuuskirja enää.  Yhtä kaikki, olipa virkistävä lukukokemus.


Kirjassa ollaan ihmissuhdepelien ytimessä. Päähenkilö Ester rakastuu Olofiin, mutta Olof on naimisissa. Suhde kuitenkin syntyy, mutta Ester joutuu nauttimaan toisen naisen osasta. Mikään nautinto se ei kuitenkaan ole ja sehän ei varsinaisesti yllätä ketään.

No mikä sitten yllättää? Ainakin se, että kirja on sekä kevyt rakkausromaani että piinaavan tarkka analyysi ihmissuhteista ja etenkin suhteisiin littyvästä pelaamisesta. Ester-parka on jumissa suhteessa, joka ei etene haluttuun suuntaan. Olof tarjoaa ristiriitaisia viestejä ja vuoron perään kuumaa ja kylmää. Kansankielellä Olof on melkoinen kusipää tai kirjan nimeen viitaten vastuuton kusipää.

Vailla henkilökohtaista vastuuta on myös todella hauska kirja, suorastaan viiltävän koomillinen. Se osoittaa niin tarkkanäköisesti rakastuneen mielen liikkeet ja aivoitukset, etten ole vastaavaan kaunokirjallisuudessa törmännyt. Siis hieno ja analyyttinen teos. Ja jatkoa Anderssonin Omavaltaista menettelyä -kirjalle, mikä on muuten vielä lukematta..

Pitkälti Tukholmaan sijoittuva kirja voisi myös toimia ravintolaoppaana naapurimaan pääkaupunkireissulle.   

Lena Andersson (2014): Vailla henkilökohtaista vastuuta.

10.8.2016

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Blogissa on hipihiljaista! Kirjatoukat matelevat kesällä pitkin kirjoja, vai miten se meni? Luetaan niin paljon, ettei ehditä blogata? No totuus Kirjaniilon osalta kylläkin on, että olen lukenut aivan liian vähän. Tahti taitaa olla taas kiristymässä...


Kazuo Ishiguro on ihan uusi tuttavuus ja löytyi Hesarin kirja-arvostelun kautta. Kertomuksen keskiössä on vanha pariskunta ja kirjassa eletään kuningas Arthurin jälkeistä aikaa. Pariskunnan elinalueella asuu vanha naaraslohikäärme, jonka henkäykset aiheuttavat väestössä muistikatkoksia. Väki asuu sumussa, onnellisina, tietämättöminä, sulassa sovussa toistensa kanssa.

Pariskunta lähtee kylästään etsimään poikaansa. Pojasta on hämäriä muistikuvia, joita lohikäärmeen aiheuttama sumu yrittää peittää ja saattaa unohduksiin. Matka ei ole helppo, mutta sen varrella tulee vastaan kiehtovaa porukkaa. Kuten ritari, kuolleita jättiläisiä, eläviä keijuja ja viekkaita munkkeja. Kaikilla on näppinsä sumun suhteen pelissä ja oma peli pelattavana.

Haudattu jättiläinen on siis seikkailukirja ja fantasiakirja. Tarina pitää hyvin otteessaan ja vie eteenpäin kohti pojan ja naaraslohikäärmeen löytymistä tai löytymättömyyttä. Kirjan teeman pohtii muistia, muistamista, unohtamista ja muistoja. Jos kansojen väliset sodat unohtuvat sumuun, voiko silloin elää sovussa? Jos kipeät asiat pyyhitään muistoista, onko helpompaa olla onnellinen?

Kiinnostava kirja, joskin välillä hieman jankkaava, eli itseään toistava. Siitä huolimatta aion tarttua Ishiguroon uudestaan.

Kazuo Ishiguro 2015: Haudattu jättiläinen (The Buried Giant).