28.7.2015

Gene Wolfe: Liktorin miekka

Liktorin miekka on Uuden auringon kirja -sarjan kolmas osa ja se jatkaa siitä mihin edellinen osa päättyi. Sarja on käsittääkseni kirjoitettu yhdeksi kirjaksi, mutta jostain syystä jaettu neljään osaan.  

Kiduttajien killan Severian on vihdoinkin saapunut määränpäähänsä  Traakiaan ja harjoittaa kaupungissa pyövelin tointa. Hän joutuu kuitenkin pakomatkalle ja jatkaa matkaansa yksin. Edellisistä osista tuttu Dorcas jää Traakiaan selvittämään menneisyyttään. Severian suuntaa pohjoiseen peleriinien perään, sillä hän haluaa palauttaa heille hallussaan olevan maagisen sovinnontekijän kynnen. Severian kohtaa matkallaan todella kummallisia ihmisiä ja otuksia. Näistä esimerkkinä alzabo, joka syö saaliinsa ja uhrista tulee osa otusta. Kammottavaa. Tarinassa viitataan  jo vahvasti Severianin tulevaisuuteen valtakunnan merkittävänä henkilönä.



Parasta tässä on se että sarja ei lopu vieläkään. Neljäs osa on vielä suomentamatta. Kovin paljon Severianin tarinassa tuntuu vielä olevan kesken. Kerronta ei ole hätäilevää vaan ennemminkin viipyilevää ja se sisältää paljon Severianin pohdiskeluja itsestään ja maailmasta. Yhtä aikaa todella outo ja loistava kirjasarja.  



Gene Wolfe: Liktorin miekka (Uuden auringon kirja #3), alkuteos: The Sword of the Lictor 1982

20.7.2015

Juha Hurme: Volvo Amazon

Tänä kesänä tulee luettua Juha Hurmeen tuotanto läpi, näin veikkaan. Siinä voisi olla loppukesän haaste, katsotaan kuinka Kirjaniilon käy! Vuonna 2007 julkaistu Volvo Amazon teki jälleen vaikutuksen, vaikka välillä olikin vaikeuksia pysyä perässä.


Kirja kertoo teatterista ja näytelmän tekemisestä. Siis parisataa sivua luomistyötä, teatterin arkea ja melkoisesti sekoilua. Näytelmää kirjoittaa ja ohjaa näytelmäkirjailija Juha Hurme ja teatteriryhmän nimi on Yövieraat. Paljonko on totta ja paljonko tarua, sitäpä en tiedä.

Näytelmä valmistuu tien päällä ja osittain lavalla, eikä yleisö näe yhtään samanlaista esitystä. Näyttelijät ja ohjaaja eivät puolestaan näe ainuttakaan arviota, niin vaikeaa on kulttuuritoimittajien sanoa ryhmän sekoilusta mitään.. Ei tarvinne erikseen mainita, että huumoria on.

Kokonaisuus on hauska ja monella tapaa vähän villi. Tykkäsin takaumista, niistä hetkistä jolloin palataan Hurmeen lapsuus- ja nuoruusvuosiin: muistoihin, pelkoihin ja ihmiseksi kasvamiseen. Pidin myös hienosta dialogista, sen osuus myös linkittää kirjan näytelmäkirjallisuuden perinteeseen.

Blogin muut Hurmeet

Juha Hurme 2007: Volvo Amazon.