19.4.2015

Leena Krohn: Erehdys

Lempikirjailijan uuteen teokseen pelottaa vähän tarttua. Mitä jos pettyy? Mitä jos kirja on ns. välikirja ja sitä seuraavaa timanttia joutuu odottamaan vuosia?


Tiesin ennakkoon, että Leena Krohnin uusimman kirjan kehyskertomus on tuttu häneltä vasta lukemastani novellista. En ihmeemmin pitänyt ko. novellista, mutta tartuin kirjaan kaikista pelkotiloistani huolimatta aika rohkeasti. :) Olin ollut kaukaa viisas ja varannut kirjan hyvissä ajoin kirjastosta, olin sijalla kaksi. Kirjaniilon onnistumisen hetkiä! 

Erehdys kertoo kirjailijasta E, joka tekee matkan pikkukaupunkiin kirjastovierailulle. Vierailu ei mene "kuten Strömsössä", vaan kirjailija saa osakseen kritiikkiä ja halveksuntaa. E kohtaa luennan aikana myös haamuja menneisyydestä sekä joutuu temppuilevan mielen uhriksi. 

Teoksessa liikutaan aika syvissä vesissä. Kokonaisuudessa on jotakin pysähtynyttä ja kirjan yleistunnelma on synkkä, mutta pohdiskeleva. Erehdys kuvaa aika ahdistavalla tavalla aggressiivisia, välinpitämättömiä, katkeria ja älypuhelimiinsa uppoutuneita ihmisiä. Mutta on kirjassa myös inhimillisyyttä ja toivoakin ja Krohnille tyypillisesti Suuria Ajatuksia.

Pidin erityisesti kirjan rakenteesta. Kirjastovierailun aikana kirjailija E lukee yleisölle katkelmia ja novelleja tuotannostaan. Noissa teksteissä päästään syvemmälle suomikummaan ja Krohnin niin hyvin hallitsemaan todellisuuden venymiseen, vai miksi sitä kutsuisi.. Kirjaniilo muuten pohti, josko noissa novelleissa olisi seuraavien kirjojen aihioita.. Kyllä kiitos!!

Leena Krohn 2015: Erehdys

7.4.2015

George R. R. Martin: Lohikäärmetanssi 2


Lohikäärmetanssi 2 jatkaa valtaistuimen tavoittelijoiden tarinaa. Nyt ääneen pääsevät Lannisterin suvun musta lammas, vihattu kääpiö Tyrion, Jon Nietos, pohjoisen muurin Yövartion ylikomentaja, Daenerys Targaryen, valtaistuimen perijätär sekä lohikäärmeiden äiti ja Arya Stark, Starkin suvun nuorin tytär, joka on kadonnut Braavosin vapaakaupunkiin. Lukuisia muitakin henkilöitä kuullaan ja tarinan osaset loksahtelevat taas osittain paikoilleen. Tuntuu että tätä tarinaa voisi jatkaa ikuisesti. Olen jo usemman kirjan ajan miettinyt kuka viimeisenä istuu rautaiselle istuimelle vai istuuko kukaan? Kuinka moni vielä kaatuu? Kirjailijahan ei ole hellämielinen edes rakastettavimmille hahmoilleen. Monen kohtalo jää Lohikäärmetanssissa jälleen epäselväksi ja odotus on jälleen pitkä.

Teksti on todella tasalaatuista, kuin jokainen osa olisi yhtä mielettömän pitkää kirjaa. Sitä en oikein ymmärrä miksi viides osa piti jakaa kahteen niteeseen. Suomentaja Satu Hlinovsky tekee kyllä oivaa työtä. Tekstin alkuperäiskieli on oletettavasti huikean rikas ja monipuolinen. Nostan hattua. Kehut taisivat mennä samaan osoitteeseen edellisenkin osan yhteydessä...


George R. R. Martin: Lohikäärmetanssi 2,  Tulen ja jään laulu osa 5 nide 2, 2014 (alkuperäisteos A Dance with Dragons, A Song of Ice and Fire 2011)



5.4.2015

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu

Myönnetään heti kättelyssä, että Kirjaniilolla meni kirjastossa Alakoski ja Alasalmi sekaisin. Epäilys heräsi jo ensisivuilla, kun tyylilaji olikin jotain muuta kuin perusrealismia. En saanut tällä kertaa Susanna Alakosken uusinta, vaan Päivi Alasalmen saamelaiskulttuuriin sukeltavan Joenjoen laulun. No mikäs siinä.


Blogissa ei ole yhtään luettua Alasalmea, mutta luettu on, viimeisenä 2000-luvun alussa ilmestynyt Ystävä sä naisien ja toki Vainola, mistä ollaan Rouva Blankankin kanssa joskus puhuttu, eikö?

Joenjoen laulu on tarina saamelaisista ja saamelaisuudesta, kolmella eri aikakaudella. Kirjassa käydään 1500- ja 1800-luvuilla ja tuodaan saamelaisuus myös tähän päivään. Erityisesti pidin ensimmäisestä osasta, siinä oli sitä maagista tunnelmaa, mitä Alasalmelta odotin. Toinen osa jäi irralliseksi ja odotin selkeää yhtymäpintaa ensimmäiseen osaan, mutta en sitä löytänyt.

Pidin myös nykykuvauksesta. Alasalmi kirjoittaa hyvin nykyihmisen tuskasta, se lienee meille yhteistä kulttuurista ja maantieteestä huolimatta.. Ai mistä tuskasta? No ainakin siitä, kun on omista juuristaan irti ja elämästä puuttuu (juurien tuoma?) taustatuki ja yhteisöllisyyden tarjoama turva. Niin ja sitten kaikki se itseaiheutettu ahdistus ja suunnan puute..

Luin loppuun. Tänä vuonna on aika moni kirja lähtenyt kirjastoon kesken kaiken. Onkohan vika omassa kärsivällisyydessä vai huonoissa kirjavalinnoissa..

Nyt yöpöydällä Hannu Mäkelää ja Sofi Oksasta.

Päivi Alasalmi 2013: Joenjoen laulu.