28.3.2015

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset

Kirjaniilo on lukenut yhtä ja samaa kirjaa kuukauden. Jumittunut lauseisiin ja viivytellyt upeiden tarinoiden äärellä. En malta vieläkään päästää Juha Hurmeen Nyljettyjä ajatuksia käsistäni, mutta kirjasto kutsuu. No, se on syy käydä ostamassa kirja itselleni.

Olen ollut aivan lumoutunut, mieletön kirja! Olen nauttinut kauniista, oivaltavasta kielestä ja seurannut mielenkiinnolla kiehtovaa kehystarinaa ja antanut kirjan sivistää itseäni.


Tarina menee niin, että kaksi ystävystä soutavat Kustavista Hailuotoon. Matkaa taittaessaan Aimo ja Köpi keskustelevat lähinnä kulttuurista ja erityisesti kotimaisesta kirjallisuudesta. Tai no mitään keskustele, toinen puhuu toinen kuuntelee. Toinen soutaa, toinen lepää.

700 soutukilometrin aikana käydään välillä satamassa, yövytään laitureilla, harrastetaan kulttuuria ja nostetaan purje. Keskustelut etenevät osittain maantieteellisesti ja ovat ajassakin kiinni: Kustavista lähdettäessä käydään Volter Kilven tuotanto läpi ja Eino Leinon päivänä keskustellaan Leinon näytelmistä. Soutaminen on hidasta matkantekoa ja ehkä se vaikutti myös lukemiseen. Hitaus on ajattelemisen perusehto ja näköjään soutaessa pääsee kiinni maailman totuuksiin. 

Nyljetyt ajatukset on myös matkakirja ja vielä tietokirjakin. Kirjan lopussa on hakemisto kaikista soutumatkan aikana käsitellystä taiteesta: kirjoista, biiseistä, muusikoista, kirjailijoista, filosofeista.. mutta myös paikkakunnista!

Kirjaniilo on syvästi kiitollinen tällaisesta kirjallisuudesta. Nöyrä kumarrus.

Juha Hurme 2014: Nyljetyt ajatukset.

26.3.2015

Julie Berry: Kunnes kerron totuuden


Tarina alkaa mysteerinä. Judith on mykkä nuori nainen pienessä kyläyhteisössä, ajankohtaa ei tarkalleen määritellä, mutta kyseessä on historiaan sijoittuva romaani. Judith avaa pikkuhiljaa tarinaansa, siitä minne hän aikoinaan katosi ja miksi kahdesta kadonneesta tytöstä vain toinen palasi takaisin. Judith on valmis tekemään uhrauksia rakkauden eteen, mutta yhteisö on ahdasmielinen. Uhrauksista ei aina seuraa pelkästää hyvää. 

Kunnes kerron totuuden on jollain tapaa runollinen ja kaunis, järkyttäväkin. Ajattelin lähinnä selailla tämän, sillä alusta asti odotin jotain kammottavaa paljastuvan. No ei mitään niin kauheaa, etten olisi lukenut tätä yömyöhään asti.

Julie Berry: Kunnes kerron totuuden 2014 (All the truth that's in me 2013)

17.3.2015

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (The Witcher - Noituri #1)

Nyt oli huono. Kirjaston uutuushyllyssä tämä oli esittelyssä. Kuulemma on jonkun kuuluisan tietokonepelin edeltäjä. En ole peli-ihmisiä (lautapelit ovat asia erikseen), joten mitään nostalgista tunnetta en saanut tässä kehitettyä. Teksti oli todella töksähtelevää ja luvut toimivat samalla tavoin kuin tietokone- yms. peleissä niin, että jokaisessa luvussa oli aina uusi kukistetteva pahis. Lopussa odotti tietenkin haastavin vihollinen. Viimeisen toivomuksen sankari on Geralt, noituri, joka taikavoimillaan kukistaa ihmisiä uhkaavia otuksia. Tarina sijoittuu tällaiseen tyypilliseen fantasiamaailmaan. Hevosilla kuljetaan ja hirviöitä, prinsessoja, linnoja ja velhoja on siellä täällä. Aika väkisin tuli tämä nyt luettua. Ehdin onnekseni iltaisin puuhaamaan muutakin kuin lukemaan, joten jotain hyvää tässäkin.


Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (The Witcher - Noituri #1) Suom. 2010, alkuteos Ostatnie życzenie 1993

4.3.2015

Glen Duncan: Ihmissuden morsian


Olin muutama kuukausi sitten todellisen täpinöissä Glen Duncanista ja hänen kirjoittamastaan kirjastaan Viimeinen ihmissusi. Ilmeisesti aihe oli kirjailijallekin niin kiehtova, että sille syntyi jatkoa. Mikäli olet ajatellut lukea em. kirjan kannattaa tämän tekstin lukeminen lopettaa tähän! 


Ihmissuden morsian on hyvä kirja. Suomennos toimii tautisen hyvin ja teksti rullaa. Jotain kuitenkin puuttuu ja tuo puuttuva tekijä on Jake Marlowe, viimeinen ihmissusi itse (tai ainakin melkein). Jaken terävät huomiot ja kommentit olivat edellisen kirjan suola ja vaikka jo aimmin tutuksi tullut Talulla ei suinkaan ole tyhmä eikä pehmo, ei hän kuitenkaan onnistu kiinnostamaan hahmona yhtä paljon. Suoraan sanottuna, kirjaan tarttuminen ja lukeminen tuntui yhtä aikaa pakkopullalta ja samalla lukemisen aloitettua, sitä oli vaikea lopettaa. Eli sanalla sanoen, ei yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, mutta ei huono lainkaan.

Ihmissusiäidin tarinassa Talulla tekee kaikkensa saadakseen siepatun lapsensa takaisin. Ihmissusi jahtaa sieppaajia ja samalla Moiko eli näitä yliluonnollisia olentoja jahtaava ja lahtaava järjestö jahtaa häntä. Soppaan sekoittuu tietysti vampyyrejä ja näiden ihmissuden verta halajava kultti. Yllättäviä käänteitä on edessä tässäkin tarinassa. En edelleenkään suosittele herkille. Ihmissusi syö ja raastaa ihmisen lihaa ja nauttii siitä.

Kyseessä on trilogia. Kolmas osa on ilmestynyt viime vuonna nimellä By Blood We Live. Lue jos haluat tietää miten Talullan käy. Minä haluan.


Glen Duncan: Ihmissuden morsian  2014, The Last Werewolf / Bloodlines Trilogy #2 (Talulla Rising 2012)