26.10.2014

Risto Isomäki: Kurganin varjot

Blanka ja Niilo ovat keskustelleet useasti Risto Isomäen kirjoista, mutta mitä ihmettä: blogissa ei ole yhtään luettua Isomäkeä!

Kirjaniilo on tänä vuonna innostunut ympäristötietoisista kirjoista eikä innostus näytä laantumisen merkkejä. Vaikutuksen ovat tehneet mm. Emmi Itärannan Teemestarin kirja, Johanna Sinisalon Enkelten verta ja Markku Rönkön Metsänpoika. Näitä yhdistää huoli ympäristöstä ja sen kautta kerrottu näkökulma tulevaisuuden maailmaan. Kiehtovia kirjoja!

Isomäen Kurganin varjot on kiehtova sekin. Kirjassa on mukaansatempaava juoni, hieno ja koukuttava dekkarityylinen kerronta. Tarina kertoo maailmasta, jossa ilmastonmuutos on nostanut lämpötilaa ja sen vaikutukset meriin ovat vähintäänkin tuhoisat. Siis vaikutukset sen jälkeen, kun valtiot ovat yrittäneet korjailla tilannetta mm. viljelyn ja rantatonttien eduksi.

Teos yhdistää näppärällä tavalla historian ja tulevaisuuden. Tarinaa kuljettaa eteenpäin tutkijapariskunta, josta toisen erityisalaa ovat kurgaanit, eli hautakummut ja toisen meribiologia tmv. Kirjassa siis kuljetaan Ukrainan arojen muinaisilla hautapaikoilla ja Mustanmeren syvyyksissä. Ihana kamala kirja! Kamala siksi, että Isomäen kuvaamat uhkakuvat tuntuvat liian todellisista. Ihana siksi, että kokonaisuus oli lukukokemuksena mahtava ja koin todella lukiessa sivistyväni.

Pakko jatkaa Isomäen teoksilla heti, aika monta uusinta on vielä lukematta.

Risto Isomäki 2014: Kurganin varjot

18.10.2014

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Kirjaniilo on fanittanut Haruki Murakamia viitisen vuotta ja kaikki kirjailijan teokset ovat olleet melkoisia elämyksiä. Värittömän miehen vaellusvuodet kuulosti jo ennakkoarvioissa välikirjalta tai kenties jopa suunnan muutokselta. Toivottavasti ainakaan jälkimmäisestä ei ole kyse!


Kirja kertoo aikuistuvasta japanilaisesta miehestä, joka on tullut nuoruuden ystäviensä hylkäämäksi. Tiiviin ystäväporukan hylkäys ja siitä selviytyminen muuttaa miehen ja jättää syviä arpia. Tarinassa vanhoja arpia ryhdytään järjestelmällisesti avaamaan ja kuromaan uudestaan kiinni. Matkan aikana selvitetään ystävyyden katkaisemisen syy, matkustetaan Suomeen, rakastutaan ja pohdiskellaan elämää..

Aina välillä tarinassa ajaudutaan polulle, jossa Murakamille ominainen tyyli on pääsemässä esiin. Nämä sivupolut eivät kuitenkaan jatku ja tarina pysyy valitettavasti realismin valtatiellä. Jäin kaipaamaan sitä mistä Murakamin teoksissa erityisesti pidän, eli erilaisten todellisuuksien lomittumisesta. Värittömän mihen vaellusvuodet oli Kirjaniilolle Murakamin teokseksi liian realistinen, siitä puuttui fantasia, mielikuvituksen haastaminen, epätoden ja kumman valuminen todellisuuteen.

Kuten todettua, toivottavasti kyse ei ole tyylisuunnan vaihtumisesta. Välikirjaksi ihan kelpo, mutta ei jättänyt ihmeempiä jälkiä.

Haruki Murakami 2013: Värittömän miehen vaellusvuodet