12.9.2013

Eeva Kilpi: Kuolinsiivous

Kirjaniilo fanittaa Eeva Kilpeä isosti. Kilpi on nero ja varsinkin hänen novellikokoelmansa iskevät kuin.. hmm, no vaikka sata salamaa! Harvemmin jaksan lukea runoja, mutta Kilven runotkin kelpaa. Selviö siis, että Kuolinsiivous on ollut lukulistalla jo pidempään. Ja sieltähän se löytyi, mistäpä muualta kuin kirjaston uutuushyllystä ;) Olin jo ehtinyt unohtaa koko kirjan, mutta uutuushyllyyn voi luottaa silloinkin kun oma muisti pettää..

Itse kirjahan sisältää vuoden kaksitoista kuukautta ja päiväkirjamerkintöjä monelta vuodelta ja vuosikymmeneltäkin. Useimmissa merkinnöissä on vuosiluku mukana, mukavaa! Osa merkinnöistä kuulostaa tutuilta, mukana on henkilöhistoriaa, kirjojen työstö- ja markkinointituskaa, rakkauskohtauksia, runonpätkiä, muistoja ja onpa siellä säämerkintöjäkin.

5.12. Minä olen nyt, vanhoilla päivilläni juuri sellainen nainen jota hän olisi tarvinnut ja jota hän ehkä etsi. (1998)

(Turha luulo! 2011)

Ei voida siis puhua kokonaisuudesta tai tarinasta. Kyse on pikemminkin ja teosnimenkin mukaan arkistojen siivouksesta, viimeisten merkintöjen ylöskirjaamisesta, palasten yhdistelemisestä. Mitään suurta tarinaa merkinnöistä ei synny, mutta fanille kirja kyllä avaa ovea Kilven arkielämään, perheeseen ja ajatuksiin kirjallisen elämän ulkopuolelta. Toki vanhenemisella ja vanhuudella on osansa päiväkirjamerkinnöissä. Toivotaan silti, ettei tämä jää Eeva Kilven viimeiseksi teokseksi!

Eeva Kilpi 2012: Kuolinsiivous.

7.9.2013

Zorba the Greek

Olin pakannut kesälomamatkalle mukaan suomalaisia klassikkoteoksia, ihan kaksin kappalein. Lukematta jäi, sillä auringon paahtaessa ja meren välkkyessä turkoosina ne tuntuivat ihan hämmästyttävän tylsiltä, kuivilta ja ahdistavilta.. Jätetään ne suosiolla talvikaudelle!


Siispä maassa maan tavalla. Ei tarvinnut miettiä montaa sekuntia kun kirjakaupasta löytyi Zorba the Greek. Kirja on vuodelta 1946 ja se on kiehtova katsaus kreikkalaiseen kulttuuriin ja mielenmaisemaan. Nikos Kazantzakiksen kirja on myöhemmin tehty elokuvaksi ja musikaaliksi, niistä en tiedä mitään, mutta zorba ja zorbas ovat sanoina tuttuja. Mitä zorban takana oikein piilee??

Kirjan kertoja on nuorehko älykkömies, joka filosofoi Buddhasta ja haaveilee näkevänsä maailman. Mies päätyy Kreetalle, jonne hän ottaa mukaansa satamassa tapaamansa Alexis Zorban, vanhan kaivosmiehen. Zorba on kokenut mies, joka tietää kaiken kaikesta ja varsinkin naisista (kreikkalaiset!). Zorban erityistaito on syrtakin soitto ja kun kirjasta tehtiin elokuva, niin syrtaki-tanssi levisi kreikkalaiseen kulttuuriin kertaheitolla. Tiedättehän, se tanssi jota tanssitaan rivissä, kädet vierustoverin hartioilla.


Tanssia ja soittoa siis luvassa! Miehet pystyttävät Kreetalle kaivoksen ja elävät yksinkertaista elämää. Teoksessa filosofoidaan sodasta, rauhasta, ystävyydestä, ruuasta, viinistä ja erityisen mieleenpainuvasti naisen ja miehen rooleista tässä universumissa. Kirja on äärimmäisen viihdyttävä, eikä yhtään tylsä, kuiva tahi ahdistava!

Nikos Kazantzakis 1946: Zorba the Greek.

2.9.2013

Juha Itkonen: Hetken hohtava valo

Neiti Niilo luki viimeksi marraskuussa Juha Itkosta ja pohdiskeli silloin kirjailijan mummomainetta. Mummoilu sai jatkoa, sillä ostin matkalukemiseksi Itkosen uusimman. Hetken hohtava valo on hyvin suomalainen kirja. Se on sukupolviromaani joka tunkee hyvinkin syvälle suomalaiseen mielenmaisemaan ja maisemaan muutenkin. Kirjassa ollaan perussuomalaisuuden äärellä - ei kuitenkaan poliittisesti vaan fiiliksen tasolla.

Hetken hohtava valo on yhden perheen tarina. Perheen aikuinen poika kertoo tarinan, oman perheensä tarinan, aikuistuneelle tyttärelleen. Keskiössä on siis useampi sukupolvi ja kotimaan historiaakin kaivellaan aika pitkälle menneisyyteen. Se valo mikä hetkittäin hohtaa on ehkä perheenjäsenten kontakteista syntyvää valoa; ymmärrystä, rakkautta, lämpöä, yhteenkuuluvuutta ja yhteisen kohtalon kajoa. Mutta eihän tämä olisi suomalainen kirja, jos tuo valo hohtasi lämpöä koko ajan, tiedättehän!

Pakko taas jauhaa Itkosen lahjakkuudesta. Itsellä oli lukiessa jatkuva ihmetys siitä, miten taitava kertoja ja kirjailija Itkonen on. Tämä kirja onnistuu olemaan samalla kertaa koskettava, rauhallinen, kiehtova, kaunis mutta myös hauska. Reissusta tämä kirja ei tosin päässyt enää kotiin vaan piti tilanpuutteen vuoksi heittää roskiin, oi oi. Alan hiljalleen kallistumaan lukulaitteen kannalle..

Juha Itkonen 2012: Hetken hohtava valo.