23.7.2013

Charlaine Harris: From dead to worse

Vieläkin Rouva Blanka jaksaa, vaikka kyseessä onkin jo The Southern Vampire Mysteries:n kahdeksas osa.  Piti oikein muistella mistä tässä osassa oli kyse. Sookiella on kämppis, pari kirjaa sitten kuvioihin tullut noita Amelie ja samaten uusi poikaystävä, ihmistiikeri Quinn, joka tosin on kadoksissa. Samaan aikaan Sookie tutustuu isoisoisäänsä ja saa kuulla olevansa keijujen sukua. 
Tässä osassa on aika monta juonen juurta. Sookie on osallisena ihmissusien välien selvittelyssä, Lousianan vampyyrikuningatar murhataan, jonka seurauksena alueella valtaa pitävät uudet vampyyrit. Sookie sotketaan mukaan myös veljensä ja tämän vaimon ihmispuuma Crystallin uskottomuusongelmiin ja suhde Quinniin päättyy. Kaiken lisäksi Sookiella on nyt veriside Ericin kanssa, mikä saa hänet jatkuvasti kaipamaan vampyyriä vierelleen.



Takakannen mukaan veren lakatessa virtaamasta Sookien maailma on peruuttamattomasti muuttunut. No, ihan sama meininki näissä jatkuu, paitsi hieman häiritsee Sookien seestynyt ajatuksen kulku mitä Ericiin, verisiteeseen ja naisen itsenäisyyteen tulee. Vielä yhdeksäs osa on Rouva Blankan lukemana luvassa. Sitten pidän pitkän (ikuisen) tauon.


Charlaine Harris 2008: From dead to Worse (suom. 2012, Veren sitomat)

22.7.2013

Paul Auster: Winter Journal

Kirjaniilo pörräsi lentokentän kirjahyllyn kohdalla epätoivoisena. Ei mitään kiinnostavaa, ei yhtään mitään! Okei, kyseessä oli aika pieni kenttä ja pieni kirjahylly ja hyllyssä suurimaksi osaksi ns. hömppää. Otin kuitenkin mukaani Paul Austerin Winter Journalin, ja onneksi otin!

Winter Journal on omaelämäkerrallinen teos ja Auster kirjoittaa vaiheistaan elämänsä "talvipuolella". Takana on lapsuus, nuoruus, rakkaudet, avioliitot, se yksi suuri rakkaus, vuodet Ranskassa, vuodet New Yorkissa, vuodet Brooklynissä sekä lukuisat kirjat ja elokuvat.


Myönnän, etten tunne Paul Austerin tuotantoa enkä kyllä elokuviakaan. Mutta nyt kiinnostus on herännyt, pikkusormi on annettu ja ensimmäinen pala omenaa haukattu. Tämä voi olla kokonaisen uuden aikakauden alku, lupaavaa!! Enkä edes tiennyt, että se suuri rakkaus on Siri Hustvedt. Rakastan Hustvedtiä itsekin! :) Miksi tiedän näin vähän!?!

Kirjan kansikuva nuoresta kirjailijasta on muuten hypnoottinen. Palasin tuijottamaan sitä moneen kertaan.

Paul Auster 2012: Winter Journal

21.7.2013

Erin Morgenstern: Yösirkus

Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka eilen oli tyhjä.” 


Samalla tavalla yllättää Yösirkus- niminen teoskin. Se on täynnä luomoa ja taikaa, josta hippusen se istuttaa lukijansa sydämeen. Yösirkuksen jälkeen sitä haluaa unelmoida ja uskoo unelmiensa saavan siivet, mahdottoman muuttuvan mahdolliseksi, niinkuin yösirkuksen uskomattomissa teltoissa, joista osa on luotu taidolla ja harjoittelulla ja osa taidolla, harjoittelulla ja todellisuuden manipuloinnilla.

Yösirkuksessa toisiaan vastaan taistelevat Marco ja Celia, tai oikeastaan heidän ns. valmentajansa, jotka laittavat taitonsa ja oppisuuntansa koetukselle oppilaidensa kautta. Taistelu ei tarkoita toisen vahingoittamista vaan äärimmilleen vietyä taikuutta, joka vie taitajansa voimat. Pelikentäksi valikoituu sirkus, jossa todellisuuden manipulointi uskotaan pelkäksi sirkustempuksi. Hassusti käy siinä vaiheessa kun Marco ja Celia saavat tietää toisistaan, eivätkä halua enää jatkaa peliä. Peliä kun ei voi lopettaa. 

Yösirkukuksessa Rouva Blankaa ei lumonnut niinkään tarina tai sen henkilöt, vaan lumousten kuvaus. Ne tuntuivat niin todellisilta, että ne tulivat uniini. Jos pääsisin Yösirkukseen, ryhtyisin unelmoijaksi ja seuraisin sirkusta minne tahansa. Yösirkus on kaikille aisteille kirjoitettua aistien ilotulitusta ja täytyyhän lukijoille antaa tästä pieni esimerkki. Mieleeni jäi vahvasti teltta, jossa elämykset oli kätketty yksinkertaisiin pulloihin. 

"Tällä kertaa hän valitsee yhden pöydällä olevista rasioista, lakatun puisen rasian, jonka kanteen on kaiverrettu kiemurainen kuvio. Laatikon sisäpuoli on vuorattu valkoisella silkillä. Syvä ja mausteinen tuoksu muistuttaa suitsuketta ja Bailey tuntee savun kiemurtelevan päänsä ympärillä. Ilma on kuumaa aavikon ilmaa, ja tuntemukseen sekoittuu auringon kuumotus ja hiekan puuterinpehmeys. Hänen poskensa punehtuvat lämmöstä ja jostain muustakin. Hänen ihoaan pitkin aaltoilee silkinsileä nautinnollinen tunne. Kuuluu musiikkia, jota hän ei tunnista. Se on pilli tai huilu. Ja naurua, heleää naurua, joka sekoittuu sopusointuisesti musiikkiin. Hänen suussaan maistuu jokin makea mutta voimakkaasti maustettu. Tunne on ylellinen ja kevyt mutta silti salaperäinen ja aistikas. Hän tuntee käden olkapäällään ja hyppää ilmaan säikähdyksestä. Rasian kansi putoaa kiinni."

Kerroin lukemastani tutulle, joka luuli ensin minun todella olleen tällaisessa sirkuksessa, niin vakuttavaa kerrontani oli. Kun hän ymmärsi minun puhuvan lukemastani kirjasta hän sanoi näin. " Joko kirjailijan pitää olla ihan käsittämättömän hyvä tai sitten sulla on älyttömän hyvä mielikuvitus!" Erin Morgernstern on todellakin osannut loihtia lukijalleen kokemuksia, jotka tämä tuntee lähes ominaan. Ainut ero minussa ja unelmoijissa on se, ettei tässä maailmassa ole mitää vastaavaa jota seuraisin. Vai onko...?


Erin Morgenstern 2011: Yösirkus (The Night Circus)

20.7.2013

Charlaine Harris: All together dead

Sookie Stackhouse seikkailee taas englanniksi. Sarjan seitsemäs osa on tähän mennessä tylsin ja vampyyrit alkavat pikkuhiljaa kyllästyttämään rouva Blankaakin.
Sookie sotkeutuu taas vampyyripolitiikkaan osallistumalla Lousianan kunigattaren entouragessa vampyyrikokoukseen, jonka yhtenä merkittävimpänä tapauksena on käsitellä Sophie-Annin (kuningatar) syytettä miehensä Arkansasin vampyyrikuninkaan murhaamisesta. Sookien erityistaito, ajatusten kuuleminen on olennaisessa osassa hänen selvittäessään vampyyrien motiiveja kuningattaren haastamiseen. Kuvioissa on myös ihmistiikeri Quinn, jonka kanssa suhde ei kuitenkaan varsinaisesti etene mihinkään. Varsinkaan kun Sookie joutuu tilanteeseen, joka johtaa verisiteeseen Ericin kanssa. Verisiteen merkitys paljastunee myöhemmissä osissa.


Seitsemännessä osassa on myös ripaus nykypäivän todellisutta, sillä New Orleansissa riehunut hurrikaani Katrina on vaikuttanut Lousianan kuningattaren asemaan heikentävästi. Ei niin vauhdikasta meininkiä tällä kertaa, mutta niinkuin olettaa saattaa, sujuvaa ja helppoa ajanvietettä.

p.s Sain käsiini juuri julkaistun Annukka Salaman Piraijakuiskaajan, I'll get back to you...


Charlaine Harris 2007: All together dead (suom. 2012)

18.7.2013

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Neiti Niilo hehkutti jokunen aika sitten Haruki Murakamin viimeisintä, kirjakaupoissakin nyt isosti esillä olevaa 1Q84:ää. Itse päätin tutustua Murakamin ensimmäiseen romaaniin, vuonna 1982 julkaistuun  Suureen lammasseikkailuun. Takakannen mukaan vastaavanlaista älyllistä ja hilpeää kirjallisuutta tulisi olla enemmänkin. Samaa sanoi Neiti Niilo tuon viimeisimmän luettuaan.  Rouva Blanka taitaa olla vähemmän älykäs ja hilpeä, sillä totuus on, että halusin vain saada viimeisen sivun käännettyä, jotta voisin lukea jotain kiinnostavampaa. En saanut kiinni ideasta, en oikein mistään. Alun masentava kertomus tytöstä, jonka nimetön päähenkilö oli joskus tuntenut ja joka oli sittemmin kuollut, oli mielestäni täysin irrallinen kaikesta siitä seuraavasta, lampaista ja muista. Todennäköisesti jotain oleellista jäi tajuamatta...Loppua kohden tarina avautui paremmin, mutta meni tämä nyt jokseenkin ohi kuitenkin.
Suuressa lammasseikkailussa pähkäillään pitkään, kunnes päästään kummallisen lampaan jäljille. Absurdia ja  hieman hilpeääkin.

Haruki Murakami 1982: Suuri lammasseikkailu (suom. 1993)

15.7.2013

Ja sitten vuoteen 1927...

Tilasin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kesäalesta nipun halpoja kotimaisia klassikkoteoksia. Tartuin ensimmäisenä Arvid Järnefeltin Minun Marttani -kirjaan. Olen aina pitänyt Järnefeltin tyylistä ja voisin lukea Isänmaan ja Vanhempieni romaanin yhä uudestaan ja uudestaan. Ehkä pitäisi tutustua Järnefeltin muuhunkin tuotantoon. Tai siis hetkonen - niinhän juuri tein!


Minun Marttani on melko traaginen kertomus melko saavuttamattomasta rakkaudesta. Martta on moderni kaupunkilaisnainen, mutta ihmissuhteissa oman aikakautensa uhri. Martan rakkaussuhteessa menetettyä mainetta pyrkii paikkailemaan nuoruudenystävä Lassi. Kaikki meneenkin mallilleen kunnes aikakauden kirjallisuudelle tyypilliseen tapaan ihmisen kohtalo ottaa vallan ja "pahat teot" saavat palkkansa. Ja niinhän siinä käy, ettei Lassi koskaan saa Marttaansa. Oih ja Voih!

Viehättävä pieni tarina. Kerta kaikkiaan.

Arvid Järnefelt 1927: Minun Marttani.

12.7.2013

Pirkko Saisio: Kohtuuttomuus

Pirkko Saision Kohtuuttomuus oli löytö kirjaston poistomyynnistä. Olin lukenut kirjan aikaisemminkin, mutta kukapa ei viidelläkymmenellä sentillä ostaisi Saisiota? Vähän hankalaa tähän oli kylläkin tarttua, sillä kirja on trilogian viimeinen osa ja niitä kahta ensimmäistä ei tullut nyt tässä urakassa luettua. Trilogian kaksi muuta osaa ovat komean nimisiä nekin: Tunnottomuus ja Voimattomuus.


Kohtuutonta on tulkintani mukaan ainakin se, että kirjan päähenkilö heittäytyy toisen henkilön vietäväksi, jättäen oman elämänsä sivuun, unohduksiin, heitteille. Päähenkilö omistautuu kohtuuttomasti tämän toisen palvelemiseen. Ja tämä toinenhan on aika klassinen narsistityyppi: valovoimainen, manipuloiva, hurmaava, vaativa.. Mitä tuollaisesta suhteesta voi itselleen saada? Kirjan mukaan ainakin tarpeellisuuden tunteen. Valintoja ja päätöksiäkään ei tarvitse itse tehdä. Ainakaan niin kauan kun korttitalo pysyy pystyssä...

Kohtuuttomuus kertoo siis kahden miehen tarinan. Sen alaotsikko onkin Toisen miehen muistelmat. Päähenkilö, eli tuo "toinen mies" kirjoittaa muistelmiaan ns. avaruuden olennolle, siis jollekin vieraalle jolle saa vapaasti ja avoimesti avautua. Ja avautumista kyllä riittääkin, miesvaljakon keskinäisistä suhteista tapahtumien kulkuun ja äitisuhteisiin, sisarussuhteisiin, avioliittoihin, lapsiin, rakkaussuhteisiin.. You name it!

Varsin kiehtovaa oli myös leikitellä sillä ajatuksella, että kirjan mieshenkilöissä olisi käytetty esikuvana todellisia henkilöitä. Tai ainakin toisessa, siinä narsistissa. Olisiko se ihan Kohtuutonta?

Pirkko Saisio (2008): Kohtuuttomuus.

9.7.2013

Charlaine Harris: Veren perintö

Sookieta odottavat kuumat treffit ihmistiikeri Quinnin kanssa. Ikävä kyllä läheisempi kontakti Quinniin joutuu odottamaan, sillä Sookie joutuu lähtemään New Orleansiin tyhjentämään tosikuoleman kohdanneen vampyyriserkkunsa Hadleyn asuntoa. Vastaan tulee tietysti ainakin yksi ruumis, jonka mysteerin Sookie selvittää Hadleyn naapurissa asuvan noidan avulla. Eric ja Bill sotkevat kuvioissa, joihin liittyy myös korkeamman tason vampyyripolitiikkaa. Sookie halutaan pois kuvioista, mutta onneksi miehisiä sankareita riittää. Sookie on tosin aikas oma-aloitteinen neitinen ja välillä käykin niin, että miekkosten sijaan sankari onkin Sookie itse. Romantiikan saralla saadaan myös ikävä paljastus, mutta tv-sarjaa seuranneet tietänevät jo mistä on kyse.

Kuudennella osalla ei ole paljoakaan yhteistä tv-sarjan tapahtumien kanssa. Tosin sarjalla on vielä paljon materiaalia käytettävänä. Kuudes kausi oli muuten niin verinen, etten kyllä ihan heti katso uudelleen. Suoraaan sanottuna yök. Kirja ei pyri leikkimään verellä ja eritteillä vaan ennemminkin huumorilla, mikä sopii meikäläiselle paremmin.


Charlaine Harris 2006: Veren perintö (Definitely dead, suom. 2011)

8.7.2013

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

Rouva Blankalla on ikuinen Istanbulin kaipuu. Toinen haaveissa siintävä paikka on Lissabon..no se ei liity asiaan mitenkään, mutta eipä päässyt Kirottu Istanbul kaipuuta laimentamaankaan. Kirjassa Istanbul on tapahtumapaikka, mutta kaupunkia ei muuten varsinaisesti tuoda esille. Ennemminkin Istanbul toimii historiallisena kontekstina, mitä tulee  turkkilaisten ja armenialaisten sadan vuoden takaisiin konflikteihin.

Aloitellessani olin hengästyä jo ensimmäisen luvun aikana. Tuntui, että kaikki mahdollinen mitä kadulla kävelemisestä, ympärillä olevista ihmisistä, säästä, ajatuksista ja niin edelleen voi kirjoittaa, oli ängetty piiiiitkiiiin lauseisiin. Huomasin miettiväni kuinka huono kirjan tulee olla, jotta sen voi lopettaa kesken. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ja ensimmäisen luvun jälkeen alkoi helpottaa. Ei niin, että olisin tottunut täyteen ahdettuun tekstiin vaan teksti itsessään hieman rauhoittui. Kenties sillä oli tarkoitus kuvata Istanbulin jatkuvaa hälyä ja liikettä, mene ja tiedä. Joka tapauksessa lukeminen muuttui siedettäväksi.


Kirottu Istanbul kertoo perheestä ja yhteisestä historiasta, joka kuitenkin koetaan eri tavoin. Sen teemana on myös läpi sukupolvien kantavat muistot. Kirjan keskiössä ovat Istanbulissa asuva 19-vuotias Asyan Kacanci sekä hänen naispuoliset lähisukulaisensa. Perheen miehiä vaivaa nuorena kuolemisen kirous, joten suvun ainut elossa oleva poika on lähetetty Amerikkaan. Asyan rakastaa Johnny Cashia, hengailee päivät pitkät kahvilassa ja pitää yllä suhdetta varattuun mieheen. Asyanin toinen toistaan seuraavista samankaltaisista päivistä herättää hänen amerikkalaisarmeinialaisen serkkunsa vierailu. Serkku, joka yhä kantaa muistoa vuoden 1915 armenialaisten kansanmurhasta sydämessään. Nykyisten turkkilaisten historia on kirjoitettu uudelleen ja syytökset armenialaisiin kohdistustuneista vääryyksistä saavat vastaansa hämmennystä ja epäuskoa.

Aihe on Turkissa edelleen herkkä ja kirjan julkaisun jälkeen Elif Shafak sai syytteen turkkilaisuuden loukkaamisesta. Turkki ei ole myöskään tunnustanut kansanmurhaa. Turkin mukaan armenialaisia kuoli vuonna 1915 n. 30 000, kun taas läntisten valtioiden lähteiden mukaan uhreja oli jopa 1,5 miljoonaa.

Kirjan kanssa sattui muuten hassu välikohtaus. Olin palauttamassa kirjaa kirjastoon isossa kassissa, jonka päällimmäisenä se oli. Vastaan sattui, kuinka ollakaan laulaja Lauri Tähkä, (ei tunneta ;) jonka kohdalle sattuneista syistä pysähdyin. Hän huomasi kirjan laukussani ja sanoi "Tää on hyvä, ootko lukenut Rakkauden aikakirjan?" No, olenhan minä sen lukenut, mutta en tajunnut, että kysessä on sama kirjailija. Sekin piti fiksuna tietysti äänen sanoa. Ja se, etten niin välittänyt kassissani keikkuvasta kirjasta ja, että Rakkauden aikakirjaltakin odotin enemmän. Tähkän mukaan ymmärrän sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Tosin kahdenkymmenen vuoden kuluttua en todennäköisesti muista edes lukeneeni koko kirjaa.

Elif Shafak 2006: Kirottu istanbul (suom. 2012)

2.7.2013

Alekirjat tulivat kotiin...

...ja mietinpä vaan, että suomalaiset miehet ovat kyllä vähäsanaisia. Näissä on hei alkusanat ja aikalaisarvostelutkin mukana. Respect!


Alekirjoista lisää kunhan pääsevät kukin kerrallaan yöpöydän lukupinoon. Mutta sitä ennen kotimaista naiskirjallisuutta, ihan huimaa sellaista. Pysy linjoilla :)

1.7.2013

Caitlin Moran: Naisena olemisen taito

Caitlin Moranin feminismi-kirjasta ei ole voinut olla kuulematta. Se oli aika helppo ottaa kirjakaupasta mukaan, toivoin saavani uusia ajatuksia ja uusia näkökulmia feminismistä ja naiseudesta ylipäätään. Odotin Moranilta kaunistelematonta tekstiä, humoristista suhtautumista naissukupuoleen, vahvoja mielipiteitä ja freesiä otetta.


Naisena olemisen taito on jaoteltu teemoittuihin lukuihin ja aloitinkin lukemisen ihan summassa sieltä täältä. No myönnetään, että ihan ensimmäisenä tartuin lukuun Miksi ei pidä hankkia lapsia. Lähestymistapani ei ollut oikea ja kirja jäikin viikoiksi lojumaan. Olin hieman pettynyt ja ajattelin, että kaikki tämä on jo kuultu ja nähty ja luettu ja ihan itsekin funtsittu läpikotaisin.

Annoin kirjalle toisen mahdollisuuden ja aloitin alusta. Ja sitten kolahti, kirjahan on omaelämänkerrallinen ja kertoo Moranin vaiheista vaipoista nykypäivään. Mahtavaa. Elämänkerroissa on sitä jotakin, vähän enemmän puremapintaa. Moran on riemastuttavan avoin ja ihastuttavan suorasukainen. Ja todellakin, kirja herättää ajatuksia ja siinä on paljon painavaa asiaa.

Sopii lukea siskot!

Caitlin Moran 2011: Naisena olemisen taito (How To Be a Woman)