31.3.2013

Shahrukh Husain: Eroottisia myyttejä ja legendoja

Kirjailijan tavoitteena on johdannon mukaan avata seksuaalisuuden tabua muinaisilla tarinoilla, jotka kertovat aivan erilaisesta asenteesta rakkauden tekoja kohtaan. Kummallisella tavalla seksi tuntuukin nykajassa olevan joko tai. Kovaa ja kaupallistettua tai sitten asia, josta ei ole lupa puhua lainkaan. Missä on hellyys, erotiikka ja tarinat siitä, että seksuaalisuus ja sen osoittaminen on täysin luonnollinen osa ihmisen elämää ja varsin voimallinen sellainen.

Eroottiset myytit ja legendat sisältävät muinaisia kertomuksia, jotka on koottu ympäri maailmaa kerätyistä taruista. Legendoissa seikkailevat mm. Zeus ja Hera sekä Isis ja Osiris. Kertomukset eivät suinkaan sisällä pelkää yhtymisen tuottamaa hurmiota vaan kokonaisvaltaista erotiikkaa, joka on luettavissa katseissa, liikkeessä, ihastumisessa, innostumisessa, sielussa ja hengessä.

Idea on kirjassa hyvä, mutta lopputulos on tylsä. Kahlasin tarinat sinnikkäästi loppuun ja iloitsin lähinnä siitä, ettei se koukuttanut ja aikaa jäi muullekin kuin lukemiselle.

Shahrukh Husain 2002: Eroottisia myyttejä ja legendoja

30.3.2013

Rakastuneita naisia?

D.H. Lawrencen Rakastuneita naisia on muhinut jo hetken pöydällä, enkä vieläkään tiedä mitä siitä sanoisin. Kyse on vuonna 1920 julkaistusta klassikkoteoksesta, jonka rakastuneet naiset ovat sisarukset Gudrun ja Ursula. Sisarukset ihastuvat mieskaveruksiin ja kirjassa seurataan rakastumisen kehittymistä aina tapaamisesta ja ihastumisesta rakastumiseen, avioliittoon ja ihastumisen loppumiseenkin.

Rakastuneet sisarukset ovat ns. itsellisiä nuoria naisia. Molemmat toimivat opettajina ja Gudrun saa tuloja myös taiteilijana. Tarina lähtee liikkeelle sisarusten pohtiessa avioliittoa, sen tarpeellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta: paranisiko yhteiskunnallinen asema, olisko avioliitto mieluinen kokemuksena? Sulhasmiehet tavattuaan sisarusten tuntemuksia analysoidaan vielä yksityiskohtaisemmin. Tarinaa on melko raskasta lukea, kun tapahtumat koetaan ja kerrotaan aistimusten ja vaistojen ja tuntemusten kautta.

Lawrence kirjoitti teoksensa jo 1900-luvun alkupuolella, mutta ei saanut kirjaa julkaistuksi. Sata vuotta jälkeenpäin on vaikea lukea tarinasta sen aiheuttamaa kohua, nykylukija ei ehkä tunnista rivien väliin piilotettua, aikalaisten lukemaa seksuaalista rappiota. Mieskaverusten, siis sisarusten sulhasten, homoseksuaalisuuskin on niin kätkettyä, että mahtaako sitä edes olla olemassa, muuta kuin mahdollisuutena?

Teoksessa viehättää sisarusten erilaiset kokemukset. Ursula antautuu rakastumiselle kaikella voimallaan ja Gudrun haraa viimeiseen saakka vastaan. On myös hauska kurkistaa aikaan, jolloin fyysinen rakkaus on pitänyt kätkeä kiertoilmauksiin, tuntemuksiin ja runollisiin ilmauksiin. Otsikon kysymysmerkki juontuukin juuri tästä, on vaikea erottaa rakastumista kaiken analysoinnin ja jahkailun ja tunteiden tuskailun läpi. Rakastuminen kokemuksena taitaa olla aika tuskainen tie..

D.H. Lawrence (1920): Rakastuneita naisia (Women in Love)

25.3.2013

Truman Capote etuilee!

Niinhän siinä kävi, että hartaasti valikoitu, kauan googlailtu Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla tuli hotkaistuksi melkein kertaheitolla. Sivujakaan ei tosin ole kuin runsaat sata, mutta kyllä hotkimisen syy löytyy ennen kaikkea kirjan kerrontatyylistä. Luin muutama vuosi sitten Capotelta Kylmäverisesti -teoksen ja mielikuvani oli nimenomaan koukuttava ja hieno kerrontatapa.

Aamiainen Tiffanylla on useimmille ehkä tutumpi elokuvana? Itse en kyllä muista elokuvaa nähneeni, pitänee hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä.. Tarina kertoo nuoresta, huikentelevasta naisesta, joka saa yläkerrassaan asuvan miehen pään sekaisin. Mies, eli tarinan kertoja, palaa ajassa taaksepäin ja kertoo miten tutustui Hollyyn ja millaiseksi heidän ystävyytensä kehittyi. Erityislaatuisen tarinasta tekee sen kerrontatyyli, siinä on jotakin taianomaista: hyppysellinen ironiaa, paljon kepeyttä, vangitsevuutta ja vahvaa ajankuvaa. Pidin paljonkin.


Suomennoksessa on mukana myös kolme novellia, luin läpi ja pidin niistäkin. Ja aloitin heti perään lukemaan lisää Capotea, siitä lisää kenties vielä kuluvan viikon aikana.. Ja miten niin Truman Capote etuilee? No siten niin, että ensin piti vuorossa olla D.H. Lawrencen Rakastuneita naisia, mutta Capote-kuume vei voiton!

Truman Capote 1958: Aamiainen Tiffanylla (Breakfast at Tiffany´s)

22.3.2013

42 päivää pimennossa!

Kirjaniilo istui tänään viattomasti kampaajan tuolissa naistenlehtiä selaillen.. Kirjavinkkien kohdalta piti lukea mitä uutta ja kivaa on julkaistu ja arvosteltu ja silloin se iski! Neiti Niilo on elänyt luolassa, ollut kuuro ja sokea, eikä intuitio-kanavakaan ole ollut päällä. Mikä järkytys!

Suosikkikirjailijani Leena Krohn on kaikessa hiljaisuudessa (tuskin!) helmikuun yhdeksäs päivä julkaissut uuden ihmeteoksen, jota tiedän jo etukäteen suorastaan rakastavani. Maksoin leikatuista senteistä ja ryntäsin sydän toivoa täynnä sadan metrin päähän kirjastoon. Jos kukaan muukaan ei olisi huomannut? Jos se vaikka olisi uutuushyllyssä, unohtuneena muiden kirjojen taakse?


Joku näkevä ja kuuleva oli ehtinyt ensin. Tai tarkemmin kolme näkevää ja kuulevaa (tässä välissä on kai mainittava että yksi Krohnin teoksista on nimeltään Kolme sokeaa miestä ja yksi näkevä) oli ehtinyt ensin. Kirjoja on kaksi ja nyt varauksiakin on kaksi. Jos hyvin käy, saan Hotel Sapiensin kolmen viikon sisällä, jolloin ehdin ottaa sen matkakirjaksi Atlantin toiselle puolen. Sepä olisi mukavaa! Olen toiveikas!

Leena Krohn on nero! Ja Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla oli sentään hyllyssä.

Kuvan tekstiteos on muuten pariisilaisesta tavaratalosta. Mielestäni varsin oivaltava!

21.3.2013

Lukulistalle pölyisiä romansseja

Kirjaniilo on jämähtänyt lukemaan D.H. Lawrencen Rakastuneita naisia. Siis pahasti jämähtänyt! Tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa, eli nyt voi jo suunnitella tulevaa. Tykkään lukea tiiliskivikirjoja, tarina kestää yleensä pidempään ja henkilöhahmoihin tutustuu paremmin. Mutta kestäähän niissä ja usein lopun jo häämöttäessä sitä tulee levottomaksi.. Nytkin tekee kieltämättä jo mieli tarttua uuteen kirjaan.

Lukulistalla on nyt selvästi teemoittunutta kirjallisuutta. Rakastuneita naisia löytyi Henry Jamesin jälki-innostuksessa ja siinä välissä luin hieman kevyempää romanttista kirjallisuutta. En aio poiketa polulta seuraavaksikaan, tai mistäs sitä tietää, mutta olen jo listannut muutamia kiinnostavia kirjoja. Käytin apunani mm. Hesarin klassikkoautomaattia, mikä ansaitsee joskus ihan oman kirjoituksensa. Oman kirjoituksensa saa myös Rakastuneita naisia, mutta ei vielä ainakaan sataan sivuun..

Millaisia kirjoja romanttisen kirjallisuuden listalleni sitten löytyi? Austenit ja Brontët on luettu moneen kertaan, Anna Karenina on kahlattu, samaten Bovary, Kamelianainen ja Hamlet. Kaikki niin hyviä, mutta nyt jotain uutta kiitos! Klassikkoautomaatti tarjosi vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta päällimmäisenä pinossa houkuttelee Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla. Vähintäänkin eksottiselta kuulostaa myös Soren Kierkegaardin Viettelijän päiväkirja, sekin pääsee listalle, nähtäväksi jää pääseekö myös yöpöydälle. Ja jos, niin milloin?


Pölyisiin romansseihin en varmasti kyllästy koskaan ja monia klassikkoja on yksi tai kaksi kirjastollista lukematta. Saa suositella!!  

5.3.2013

Blankan lukusuositus: check!

Blankan ja Niilon kirjablogissa on luettu reilun puolen vuoden aikana eniten Kaari Utriota! Tähän saakka Utrion parissa on viihtynyt ainoastaan Blanka, mutta nyt uskaltautui neiti Niilokin lukusuosituksen ääreen. Ja toki, olen kyllä Utriota ennenkin lukenut, itse asiassa Henrietta taisi olla yöpöydällä nyt toista kertaa.. Noloa tunnustaa etten ole ihan varma, mutta kovin kovin tutulta tuo kirjan tarina tuntui. Eipä sillä, etteikö aatelisneitojen rakkaustarinoita olisi kirjoitettu läpi maailman sivu.


Rakas Henrietta oli ns. ahmaisukirja, sopivaa viihdettä romantiikan nälkään, oikea täsmätuote. Toki kirjassa vilahtelee historiaakin, mm. tuttuja tapahtumia ja henkilöitä 1800-luvun lopun Suomesta. Ja onhan tarinassa myös hitusen yhteiskunnallista pohdintaa, kun Henrietan sydänystävä Sophie janoaa tehdä hyviä tekoja köyhien suomalaisten elinolojen parantamiseksi. Rouva Blanka oli kyllä oikeassa, kyllä minä pidin kovaa vauhtia vanhaksipiiaksi muuttumassa olleen Henrietan tarinasta. Pidin erityisesti kirjan maailmaa nähneestä, säätyeroista mitään piittaamasta sankarista, Fabianista ;)

Mutta kieltämättä kovin kevyt on Henrietta. Varsinkin tuon Naisen muotokuvan jälkimainingeissa. Mutta eihän Utrio ole Henriettaa maailmankirjallisuuden klassikoksi tehnytkään, vaan nimenomaan täsmätuotteeksi historiallisesta, romanttisesta kirjallisuudesta pitäville.

Rouva Blanka, jatkuuko Henrietan tai Sophien tarina muissa Utrion romaaneissa?

Blogin muut Utriot

Kaari Utrio 1977: Rakas Henrietta. 
(luin vuonna 2004 julkaistun pokkariversion, mikä Utrion kotisivujen mukaan on "uudistettu painos". Saattanee siis olla jollakin tavalla modernisoitu versio alkuperäisestä? Mene ja tiedä.)

3.3.2013

Henry James: Naisen muotokuva

Nyt on Kirjaniilokin uskaltautunut kirjaston uutuushyllyä pidemmälle! Kieltämättä kirjastosta tämäkin luku-urakka on peräisin, mutta kirja on julkaistu jo vuonna 1881. Taisin alunperin lainata tämän joululomaa ajatellen, mutta harvoin elämä menee suunnitelmien mukaan.. Ei edes kirjan päähenkilön Isabel Archerin elämä, jos näin kömpelöhköllä aasinsillalla päästäisiin itse asiaan..


Henry Jamesin Naisen muotokuva on komea klassikkoteos, jonka päähenkilöstä Isabelista maalataan kirjan alussa älykkään, uteliaan ja voimakastahtoisen naisen kuva. Kirjan sankaritar haluaa seikkailla, matkustaa ja elää itsenäisen naisen elämää ja hän tulee torjuneeksi kahden hyvinkin potentiaalisen sulhasen kosinnat. Isabel ei halua tulla kahlituksi avioliittoon ja tarina vie hänet, amerikkalaisen nuoren naisen, ensin Englantiin ja myöhemmin Italiaan.

Mutta kuten tuli jo todetuksi, edes Isabelin elämä ei suurista suunnitelmista huolimatta mennyt kuten piti. Itsellisen naisen elämä vaihtui nopeastikin avioliiton kahleisiin. Oi voi Isabelia! Kirjan loppupuolisko kertoo miten Isabel pyrkii säilyttämään oman minuutensa ja selviytymään siinä elämässä minkä hän tuli valinneeksi. Kerrottakoon vielä, että nuo "hyvinkin potentiaaliset kosijamiehet" pysyvät tarinassa mukana ihan loppuriveille saakka.

Kuulostaa melko herkulta teokselta, eikö? Tuntuu lähes käsittämättömältä miten hyvin teos on kestänyt aikaa. Tämä on kyllä yksi klassikkoteosten perusominaisuuksia, niissä on aina tuoreuden, ajankohtaisuudenkin tuntu, vaikka välimatkaa kirjoitusajankohtaan voi olla vaikka tuo 132 vuotta. Teoksen suhdekiemurat ja Isabelin modernin naisen kipuilut tuntuvat aika tutuiltakin kuvioilta. Pidin todella tästä kirjasta enkä epäröi tarttua Henry Jamesin muihinkaan teoksiin. Alkuperäiskielellä lukeminen tuotti välillä tuskaa, mutta kieltämättä tuo 1800-luvun englanti antoi oma säväyksensä kirjan tunnelmaan.

Naisen muotokuva löytyy toki elokuvanakin, Isabelin roolia näyttelee Nicole Kidman. En muista nähneeni, täytynee kaivaa se jostain esiin.

Henry James 1881: The Portrait of a Lady