28.8.2012

Ja sitten vähän Paasilinnaa..

Otsikon mukaan tällä kertaa luin vain vähän, koska Onnellinen mies on todellakin alle kaksisataa sivua. Nappasin pokkariversion kirjastosta mukaani junamatkoja ajatellen. Ja olihan se kerran junassa mukanakin, vaikka suurimmaksi osaksi kyllä ihan kotona luin.

Paasilinnan Onnellinen mies on julkaistu jo 1976, mutta ajan kulumista ei tämän teoksen kohdalla huomaa ei niin mistään. Merkillistä! Onkohan Paasilinnan huumoriseikkailut aina näin ajattomia? Muistan ainakin Jäniksen vuodesta aikoinaan hullaantuneeni ja monta muutakin Paasilinnaa on tullut luetuksi. Olisivatkohan ne ranskalaiset sittenkin oikeassa, Paasilinnassa on jotakin mystistä tietäjäukon vikaa? Sen enempää asiaa alleviivaamatta: tykkäsin (en malttanut olla alleviivaamatta :)) Onnellinen mies on hauska tarina pikkukunnan ja sen virkamiesten touhuista. Ja hauskuuden rinnalla kulkee syvällisempi ote ihmismieleen ja sen kuvioihin, esimerkiksi kostonhimoon, ahneuteen, pikkusieluisuuteen.. Rakkauttakin on, mutta sellaista vähän nurinkurista ja kenkä väärässä jalassa -tyyppistä..

Onhan se vähän surkeaa, ettei Paasilinnalta ole enää odotettavissa uutta tuotantoa. Mutta riittäähän miehen niteissä kahlaamista toviksi jos toiseksi. Onnellinen mies on muuten ihan alkutuotantoa. Taidan tarttua seuraavaankin Paasilinnan ihan vaan summanmutikassa, otan kirjastosta matkaan jos eteen tulee.

Arto Paasilinna 1976: Onnellinen mies.

Tämä on oikeasti hyvä

Pari tuntia sitten tuli luettua Lucianin viimeinen sivu. Olen tyytyväinen, sillä todella pidin tästä kirjasta. Kehyskertomus kuulunee samaan kategoriaan kuin pari muutakin kirjaa, joista olen tänne kirjoitellut. 16-vuotias lukiolaistyttö ja salaperäinen muukalainen...kuulostaako tutulta? Ja kyllä, tässäkin muukalaisessa on jotain mystistä, poika näkee nimittäin unia päähenkilö Rebeccan menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Nuoret vetävät toisiaan magneetin lailla puoleensa, mutta jännitystä on osattu pitää yllä melkein kirjan loppuun asti. Kirjassa keskitytään lisäksi muuhunkin kuin Rebeccan ja muukalaisen (josta kyllä paljastetaan koko ajan lisää) väliseen suhteeseen. Framella ovat myös Rebeccan äiti ja tämän naisystävä, poikaystävä Sebastien ja paras ystävä Suze. Rebecca käy koulua, hassuttelee ystävänsä kanssa, tuskailee poikaystävän kanssa jne. Juoni kulkee eteenpäin ja yllättikin, vaikka muukalaisen arvoituksen arvasin jo ihan kannenkin perusteella. Sori, olisitte te muutkin sen hoksanneet.
Isabel Abedi on saksalainen kirjailija, joka on kirjoittanut useampia romaaneja nuorille aikuisille. Nopealla googlailulla en löytänyt muita suomennettuja romaaneja, harmi etten osaa saksaa.
Isabel Abedi 2009: Lucian

Rikas ja kaunis perijätär keskiajan Suomessa

Viikonlopun välipalana, taikka oikeastaan makupalana herkuttelin Kaari Utrion Isabellalla. Utrio on Rouva Blankalle taattua tavaraa ja yksi tämän suosikkikirjailijoista. Tällä kertaa päähenkilö on lumoavan kaunis perijätär Isabella de Graham. Kosijoita ja neidon ryöstäjiäkin riittää, mutta onneksi tarinassa on berserkkiraivossa taisteleva iso miehinen uros, joka mahtavista taistelutaidoistaan huolimatta ottaa naisen lempeästi ja onnistuu kesyttämään tämän. No onhan kirjassa toki muutakin kuin kupeet kuumina taistelevat ja himoitsevat miehet (tosin Rouva Blankalla oli vaikeuksia keskittyä mihinkään muuhun..). Isabellan elämä sijoittuu 1300-luvulle ajanjaksoon, jolloin Ruotsi ja sen itäinen osa ovat sekasortoisessa tilassa saksalaisten kauppiaiden ja ritarikunnan levittäessään valtaansa yhä syvemmälle valtakuntaan.  Historiallinen konteksti tuo mukanaan mielenkiintoisen lisän kirjan tapahtumiin. Utriolla on upea taito kietoa tositapahtumia fiktiivisten henkilöidensä elämään. Luin kirjan jo toiseen kertaan, joten maltoin maistella Utrion kuvaamia yksityiskohtia mm. vaatetuksesta, rakennuksista ja ruuasta. Söisitkö sinä lammasta, jonka sisällä on haukka, jonka sisällä on peltopyy, jonka sisällä on kalaa vai miten se nyt meni… Miksei tällaista valmisteta enää??
Kaari Utriolta on muuten kuukausi pari sitten julkaistu uusintapainoksena ja yhteisteoksena Sunneva jaarlintytär ja Sunneva keisarin kaupungissa.  Sunneva oli täynnä seikkailua ja romantiikkaa, mutta ei se kuitenkaan yllä omalla listallani Utrion parhaimpiin.
Utrion teoksista ehdottomat suosikkini ovat Haukka minun rakkaani ja Rakas Henrietta.
Kaari Utrio 1988: Isabella

24.8.2012

Kirjaston lainatuimmat ja varatuimmat

No kappas! Kotikirjastoni on päivittänyt sivuilleen elokuun lainatuimmat ja varatuimmat kirjat. Tilastot kiinnostaa aina, mutta eivät tällä kertaa osoittautuneet kovinkaan yllättäviksi.

Lainatuimmat:
1. Lehtolainen, Leena: Oikeuden jalopeura (2011)
2. Kettu, Katja: Kätilö (2011)
3. Oksanen, Sofi: Puhdistus (2008)
4. Härkönen, Anna-Leena: Onnen tunti (2011)
5. Tervo, Jari: Layla (2011)
6. Hirvisaari, Laila: Minä, Katariina (2011)
7. Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja (2010)
8. Mäki, Reijo: Mustasiipi (2011)
9. Lehtolainen, Leena: Minne tytöt kadonneet (2010)
10. Remes, Ilkka: Teräsleijona (2011)

Ja hetkonen! Eikö muka yllättävää?
Top10 pelkkää kotimaista! Oikeastaan olenkin yllättynyt.

Itsellä on tuota listasta luettuna ainostaan Sofi Oksanen. Mutta voisin kyllä lukea myös Tervon ja Kyrönkin kirjat. Ehkä Härkösenkin, vaikken tähän hätään muistakaan mistä tuo Onnen tunti kertoo..

Itselläkin on lukulautasella jotakin kotimasta. Picasson järkälemäisen elämänkerran rinnalle kaipasin jotain pientä ja kevyttä, ja sitä edustaa Arto Paasilinnan Onnellinen mies. Kerron lisää kun saan luetuksi.





































22.8.2012

Lähiajan lempparia

Rouva Blanka pyysi kirjoittamaan lempikirjasta ja syistä kyseiseen lempeen. Asiaa vähän mietittyäni päätin nostaa esille yhden lähiajan lemppareista. Ehkä niistä pidemmän aikavälin lemppareista joskus toiste, syytän työkiireitä siitä, että päässä ei liiku oikein mitään. Hupsista vaan.

Amor Towlesin Seuraelämän säännöt päätyi lukulistalle melko arvattavaakin reittiä. Luin arvostelun Hesarista ja tiesin samalla lukemalla, että tästä tykkään. Eikä mennyt kuin muutama viikko ja johan se löytyikin kirjaston "Palautetut"-hyllystä. Ja ahmimiseksihan se meni, eli osui ja upposi. Pitkästä aikaa sellainen teos, minkä pariin työpäivän aikana oikein odotti pääsevänsä. Ihana fiilis muuten!

En osaa enää sanoa, mikä siinä arvostelussa vakuutti (tässä välissä kävin tosin lukemassa sen HS:n sivuilta). Ehkä sitä vaan tuntee oman makunsa ja tietää mikä toimii. Kyseessä on siis 1930-luvulle, jazz-baareihin ja sydänsuruihin sijoittuva kirja, jonka nuoret kipuilevat nuoruuden ja aikuisuuden välimaastossa. Samaan maastoon kai lasken itsenikin kuuluvaksi, joten ehkä tässä oli jotain samaistumisenkin elementtejä :) Mene ja tiedä..

Amor Towles 2011 (suom. 2012): Seuraelämän säännöt.
Towles ei harmikseni ole kirjoittanut muuta!

Entä Blanka, mikä kolisi viimeksi ja miksi? Vai haluatko paljastaa jonkun all-time-suosikin? Entä herättikö Seuraelämän säännöt lukuhaluja?

21.8.2012

Taas yliluonnollista romantiikkaa

Yliluonnollinen romantiikka on todella puskenut itsenyt nuorten kirjallisuuteen. Se on onnistunut tunkeutumaan myös Rouva Blankan tajuntaan, mutta kaipa tästäkin ylikuormitus pian tulee.
Tuotas noin. Tämä oli nyt liian nuortenkirja minun makuuni, pitäen sisällään ihastumista, rakkautta, epävarmuutta, vastoinkäymisiä ja aivan liikaa siirappia. Aihepiiri oli toki erittäin kiinnostava. Ihmissudet ovat aina olleet mieleeni. Takakannen teksti houkuttelee sekä myös itse kansikuva. Rakkaustarinahan tämäkin on. Ihmissuden ja lukiolaistytön välinen herkkä ja runollinen (siirappinen) sellainen. Rouva Blankaan ei kuitenkaan oikein purrut (heh) Sam-ihmissuden päässä pyörivät laulunsanat ja käsittämätön pidättyvyys himoitsevan teinitytön edessä. Jonkinlainen genreen kuuluva tabu kirjassa on kuitenkin purettu. Ne meni sänkyyn, ihan oikeasti, pussailua pitemmälle. Jee. Ja saivat lopussa toisensa, vaikka huonolta näytti.
Väristys on ensimmäinen osa Ihmissusi-trilogiassa. En taida jaksaa lukea kahta seuraavaa. Sen verran kiinnostunut kuitenkin olin, että googletin muutaman blogin, jossa jatko-osia on arvosteltu sekä luin kirjastossa trilogian kolmannen osan Ikuisuuden muutamat viimeiset sivut. En voi tätä ollenkaan huonoksi haukkua, mutta kyllä tämä jäi nyt tähän. Seuraavassa kirjassa vähemmän rakkautta ja enemmän ihmissusia!
ps. Kysymys Neiti Niilolle: Teenkö kovin väärin kirjoittaessa ajatuksiani sekä ensimmäisessä että kolmannessa persoonassa?
Maggie Stiefvater 2009: Väristys

20.8.2012

Jane Johnson: Neidon ryöstö

Kirjailijan nimi kuulostaa aivan superromanttisen hömppäkirjan kirjoittajalta. Myös itse teoksen nimi on kuin suoraan Harlekiini-sarjan romaaneista. Jopa kansikuvalla on onnistuttu luomaan samaista mielikuvaa sisällöstä. Kertoo kirja rakkaudestakin, mutta ei se aivan suoranaista hömppää ole. Neidon ryöstössä kuljetaan sekä nykyajassa että 1600-luvulla, jolloin nuori nainen nimeltään Cat kaapataan merirosvolaivaan ja viedään Marokkoon myytäväksi orjamarkkinoilla. Nykyajassa seikkailee Julia Lovat, joka saa käsiinsä Catin koruompelukirjan marginaaleihin kirjoitetun päiväkirjan. Molemmat päähenkilöt päätyvät lopulta Marokkoon ja löytävät rakkauden ja sitä rataa. Kirjan historiallinen osuus ei mielestäni onnistu kuvaamaan aikakautta kovinkaan hyvin, Marokkokin jää etäiseksi. Lukukokemus ei suonut tyydytystä. Loppua kohden aloin hyppiä riveillä.
Päiväkirjatekstiä on osittain kirjoitettu vanhaa kieltä mukaillen, eikä se ainakaan suomeksi onnistu. Toinen asia, mikä tuntuu huvittavalta, on kaapparipomon (joka on ollut oikeastikin olemassa) ns. huono suomi, jonka tarkoituksena on tuoda esiin ulkomaalaisuus. Muuten suomennos on luettavaa, mutta lopulta kirja on vain tylsä.
Mielenkiintoista on se, että noin miljoona eurooppalaista on todellakin viety orjaksi Marokkoon ja muualle islaminuskoisiin maihin. Motiivina tähän on toiminut ainakin Espanjan inkvisition toiminta ja maurien Espanjasta karkottamisen seurauksena syntynyt viha. Luin muuten äskettäin Ildefonso Falconson Fatiman käden, joka kertoo juuri tästä ajasta. Mielenkiintoinen aihe, mutta mielestäni kirjailija ei ole onnistunut yhdistämään historiallista faktaa ja maurien elämäntarinaa kovinkaan lennokkaasti.
p.s Rouva Blanka lukisi mielellään yhdestä Neiti Niilon lempikirjasta ja syistä siihen!

Jane Johnson 2008: Neidonryöstö

18.8.2012

Kokeillaan välillä jotain uutta..

Hietsun kirpparilta mukaan tarttunut pokkari oli ihan uusi tuttavuus ja jälleen yksi näitä "yhteenkietoutuvien tarinoiden" -kirjoja. Ihan kiinnostava lukukokemus, vaikka lähtikin tahmeasti liikkeelle. Lukeminen jä melkein kesken, mutta koska kyseessä oli minulle tuntematon kirjailija niin päätin kahlata loppuun. Ja loppua kohden tarina saakin vauhtia ja päähenkilöiden minuudet muotonsa.

Transmission on vahvasti kiinni tässä päivässä, päähenkilöt ovat elämässään hukassa, vähän yksinäisiä, vähän ahdistuneita. Epätoivon seurauksena on tekoja, joiden mittakaavat paljastuvat kun kirja etenee kohti loppuaan. Näitä "yhteenkietoutuvien tarinoiden" -kirjoja yhdistää monesti erinomaisesti rakennetut tarinat, eikä tämäkään tee poikkeusta. Se vaan on kiehtovaa, kun ihan erilaisten henkilöiden tarinat löytävät epätodennäköisyydestä huolimatta yhtymispisteensä ja tarinan eri palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen. It´s the twenty-first century, and everything and everyone is connected...

Hari Kunzru on British Indian Londoner, jonka teoksiin taidan jatkossakin tarttua. Ja hei, myönnetään - tuo upea kansi ei ainakaan vähentänyt halua tarttua tähän kirpparilla!

Hari Kunzru 2004: Transmission.

Seuraavana jatkan Picasson tarinaa. Olen tuon jo aloittanutkin, mutta aina välissä lukenut muuta.

16.8.2012

Milla Keränen: Sisilian ruusu

Luin hämmentävän kirjan, esikoiskirjailija Milla Keräsen Sisilian ruusun. Romaanissa sisilialainen Rosalia kohtaa luostarin yrttipuutarhassa enkelin. Tarina sijoittuu 1200-luvun Sisiliaan kuvaillen herkästi sen kauneutta ja sen ajan kulttuuria. Kertomus on kuin kevyen verhon heilahdus tuulessa, jossa nuori nainen ja enkeli kokevat unenomaisia rakkauden hetkiä. Jollain tapaa kaikkea symboloi myös kummallinen eläin, pantteria ja kamelia muistuttava ziraafa. Kaunista ja herkkää tekstiä, joka sai Sisilian kauneuden piirtymään silmieni eteen ja luostarin yrttien tuoksut nenääni.
Milla Keränen 2012: Sisilian ruusu

14.8.2012

Elina Rouhiainen: Kesytön

Elina Rouhiainen: Kesytön
Löysin romaanin erään kirjablogin takaa. Taisin etsiä kirjoja fantasia-sanahaulla.  Lukemani kirjat kuuluvat kohtalaisen usein tähän genreen. Ystäväni sanoo, etten saisi ahdasmielisesti kategorisoida kirjoja, sillä se saattaa karkottaa lukijoita hyvänkin romaanin parista.  Tottahan se on, en itsekään tartu novelleihin enkä elämänkertoihin.  Mutta minä niin pidän siitä, että voin jakaa asiat ja ihmiset omiin lokeroihinsa, joten sallittakoon se minulle.  No niin yritin kirjoittaa jotain Kesyttömästä. Anteeksi harhailuni.
Kesytön aloittaa Susiraja-nimisen sarjan ja se kertoo Raisasta, joka äitinsä kuoleman jälkeen muuttaa Kainuuseen pieneen kylään, jossa ihmiset vaikuttavat olevan jotain muuta kuin miltä päällepäin näyttävät. Ensimmäisillä sivuilla romaanin teksti tuntui yksinkertaistetulta, sellaiselta jota näkee nimenomaan nuoremmille suunnatuissa kirjoissa. Alun jälkeen en kiinnittänyt asiaan enää mitään huomiota, sillä yössä kohdattu susi ja hiljalleen heräävä ihastus ja kiihko sekä kyläläisten kummallinen käyttäytyminen veivät mukanaan.  Luvassa siis itsepäinen lukiolaistyttö, tajuttoman komea Mikael, romantiikkaa, yliluonnollisuutta ja kylän mysteeri. Kirjaa mainostetaan nuorille sopivana, mutta omasta puolestani voin sanoa, että se toimii mainiosti myös jo aikuisiän saavuttaneille rouvasihmisille.  Kakkososaa odotellessa!
Elina Rouhiainen 2012: Kesytön

13.8.2012

Chris Cleave: The Other Hand

Kirjapinon päällimmäisenä, eli viimeksi luettuna, löytyy Kirjaniilolta Chris Cleaven The Other Hand. Tartuin kirjaan ihan vaan siksi, että sen takaliepeessä houkutellaan lukijaa näin: We don´t want to tell you what happens in this book. It is a truly special story and we don´t want to spoil it. Näin helppoon lankaan sitä siis pokkariostoksilla sotkeutuu!

Lukukokemus oli kylläkin ihan mukaansatempaava ja The Other Hand oli koskettava ja herätteleväkin kirja. Mutta ei kai siitä sen enempää, koska takakansi kieltää spoilaamasta :) Tässä kirjassa parasta oli hyvin rakennettu tarina. Sopii esimerkiksi ihmisoikeusasioista kiinnostuneille, ihan tosi. Kevyttä paatosta kuitenkin.

Chris Cleave 2008: The Other Hand.